Sain tässä kesällä kunnian taiteilla aluetaidetta kuluvan vuoden 2023 Ilosaarirock-festareille.
Koko festivaalialue oli kaiken kaikkiaan niin upeasti somistettu, että oli ihan mahtavaa olla osana tätä kokonaisuutta!
Viisi taide-toteemia
Minulle annettiin taiteellisesti vapaat kädet (jee!) sekä litratolkulla maalia. Pihallemme toimitettiin viisi vanerista toteemia jotka oli rakentanut Harri Asikainen. Toteemien jekkuna on, että ne muodostuvat neljästä kuutiosta jotka pyörivät akselinsa ympäri!
Kaksimetrisiä rakennelmia maalatessani, meidän kotipihasta muodostuikin oikea taidetoteemipuisto pariksi viikoksi.
Naapureille terkut!
Vapaat kädet – uhka vai mahdollisuus?
Silloin kun päässä sykkii miljoona (mahtavaa) ideaa, mutta aikaa ja ylipäätään atomeja universumissa on rajallisesti, voi täysi taiteellinen vapaus lähteä lapasesta. Tai tuleekin täysi lamaantuminen kaikkien mahdollisuuksien keskellä.
Kokemuksen kautta olen kuitenkin oppinut kesyttämään pöhköimmätkin aivopieruideat, kuten voitte päätellä alla olevista valmiista tuotoksista!
5 toteemia, 1 pariskuntaTästä voi pyöritellä oman kaverinelikonKaiken sorttista sankaria!Yksi tylsien koulun oppituntien viihdykkeistä oli taitella pitkulainen paperi neljään osaan ja piirtää siihen sokkona tällaisia hassuja tovereitaMahdollisuuksia erilaisiin kombinaatioihin on tsiljoonia! (no ei ehkä niin paljon, mutta paljon kuitenkin!)🙂Aurinkoa harmittaa kun sen pitää laskea horisontin taa, juuri kun juhlat on alkamassaSyvänmeren örkit vaanii pinnan alla, väärin ymmärrettyinä ja yksinäisinä kuin Muumilaakson MörköTässä toteemissa näkyy kuvitettuna tarina, jossa ulkoavaruuden Disko-kissat, jotka kaappaavat ihmiskunnan joraamaan avaruuteenDisko-kissojen johtajalla Mirri-Killillä on lemmikkinä pieni ja sisäsiisti John TravoltaKaupunki/maalaismaisemassa skeittaa eräs Väinämöinen eli VäpeLehmiä ja asfalttiaNiin teki.
Nykyään kun pitää jokaisella yrityksellä ja brändillä ja bändillä olla TARINA josta sitten revitään markkinointi-kontenttia, niin tässä meikäläisen Suttuinen ja sydänjuurakkoa kutitteleva syntystoori:
Tarina alkaa siitä, kun synnyin kikkarakarvaisen äitini toimesta Joensuun keskusparantolassa jumalanvuonna 84. Siitä sitten elämäni soljui innokkaasti eteenpäin, kuin pieni paperivene viemäriputkessa
Valuin läpi lapsuustraumojen, äitimörköjen murinan ja humalaisten isien sössötyksen kaikuessa korvissa. Sokeana kompuroin nuoruustangon tahdissa ysikytluvun pulavuodet ja möllön milleeniumin
Välissä hautasin kymmeniä lemmikkieläimiä, mistä seurasi ilkeitä mielenterveysongelmia ja jonkin verran lemmikkieläinten mielenterveysongelmia
Kokeilin kaikkea; kilo keskeytyneitä opintoja, toinen kilo keskeytyneitä raskauksia ja murusia muistoista joita en halunnut muistaa
1 gramma avioeroa, vähän velkaantumista, sairaalajaksoja, ruokajonoja, arpien kutinaa ja tippa alkoholia ja toinen tippa refluksiyrjöä. Kirsikkana kukun päälle ripaus kuolemankaipuuta ja/tai kuolemanpelkoa
Sitten havahduin ja olinkin jo 38-vuotias akan kutjake! sutt.huom: vuonna 2022
Oli ihan normaali kesäinen iltapäivä. Minä revin perennoja nokkosten tieltä puutarhassa, masennellen niitä näitä ja nyyhkien surkeuttani. Vaan sitten tapahtui kummia! Liekkö omena tippunut puusta päähäni vai kiinteä orava, mutta tajusin siis ihan ykskaks että suurin mörkö joka minua alas painaa, olen minä itse!
Avasin suuni huutaakseni Heureka, mutta kurkustani ulos pullahtikin SUTTU. Se mätkäisi mörköä poskeen ja karjui: Minä otan nyt vallan! Painu sinä mörönkutale vaikka Kitteelle!
Siitä lähtien on kaupungin kaduilla liikkunut villi huhu suttuisesta mutta oletettavasti vaarattomasta naisoletetusta, joka läpsii itseään poskelle ja väittää painovoimaterapiaa humpuukiksi.
LOPPU.
No ei kun oikeasti:
Minä olen Suvi-Tuuli ’Susu’ Reittu, noin 39-vuotias joensuulainen kulttuuriduunari, kuvataiteilija ja pienen tytön äiti.
Ennen SUTTUA minulla oli hetken aikaa pieni ja yritykseksi jäänyt kulttuurialan yritys. Sen toiminta kaatui pääasiassa siksi, koska en arvostanut itseäni ja työpanostani tarpeeksi. Koin, että koska korkeakouluopintoni ovat toistuvasti jääneet kesken, ei minulle ole sellaista ammattilaisstatusta että voisin hinnoitella työni edes välttävälle tasolle. Saati sitten että kehtaisin kutsua itseäni ammattilaistaiteilijaksi ilman heittomerkkejä.
Vaati lopulta suuren elämänkriisin jotta tajusin, ettei luovuutta voi opiskella. Tajusin että totta tosiaan, minä olen pienestä asti ollut lahjakas luomaan taidetta, ja nyt olen pääosin itseoppinut kuvataiteen ja graafisen suunnittelun ammattilainen.
Ja olen helkkarin taitava siinä mitä teen!
SUTTU syntyi siis ajatuksesta, että huonot asiat voi kääntää hyviksi ja heikkoudet vahvuuksiksi.
Huono itsetunto kääntyykin huumorin ja itseironian kautta voimavaraksi!
Anteeksipyytelevästä asenteesta ja yrityksestä miellyttää kaikkia minä ammennan positiivista, miltei agressiivista voimaa.
”Meitsi tekee vain tämmösiä suttuja…mutta ne on perkule maailman parhaita suttuja!”
Nyt olen tässä. Tuoreena kevytyrittäjänä, innokkaana kuin koulupoika kesäkuussa, aivomollukat niin täynnä uusia ideoita että ihan kikatuttaa!
Liity siis mukaan seikkailuun, tästä tulloo jännää!
