Ostoskori
- Ostoskori tyhjä.
Yhteensä
0.00 €
Nykyään kun pitää jokaisella yrityksellä ja brändillä ja bändillä olla TARINA josta sitten revitään markkinointi-kontenttia, niin tässä meikäläisen Suttuinen ja sydänjuurakkoa kutitteleva syntystoori:
Tarina alkaa siitä, kun synnyin kikkarakarvaisen äitini toimesta Joensuun keskusparantolassa jumalanvuonna 84. Siitä sitten elämäni soljui innokkaasti eteenpäin, kuin pieni paperivene viemäriputkessa Valuin läpi lapsuustraumojen, äitimörköjen murinan ja humalaisten isien sössötyksen kaikuessa korvissa. Sokeana kompuroin nuoruustangon tahdissa ysikytluvun pulavuodet ja möllön milleeniumin Välissä hautasin kymmeniä lemmikkieläimiä, mistä seurasi ilkeitä mielenterveysongelmia ja jonkin verran lemmikkieläinten mielenterveysongelmia
Kokeilin kaikkea; kilo keskeytyneitä opintoja, toinen kilo keskeytyneitä raskauksia ja murusia muistoista joita en halunnut muistaa 1 gramma avioeroa, vähän velkaantumista, sairaalajaksoja, ruokajonoja, arpien kutinaa ja tippa alkoholia ja toinen tippa refluksiyrjöä. Kirsikkana kukun päälle ripaus kuolemankaipuuta ja/tai kuolemanpelkoa
Sitten havahduin ja olinkin jo 38-vuotias akan kutjake!
sutt.huom: vuonna 2022
Oli ihan normaali kesäinen iltapäivä. Minä revin perennoja nokkosten tieltä puutarhassa, masennellen niitä näitä ja nyyhkien surkeuttani. Vaan sitten tapahtui kummia! Liekkö omena tippunut puusta päähäni vai kiinteä orava, mutta tajusin siis ihan ykskaks että suurin mörkö joka minua alas painaa, olen minä itse! Avasin suuni huutaakseni Heureka, mutta kurkustani ulos pullahtikin SUTTU. Se mätkäisi mörköä poskeen ja karjui: Minä otan nyt vallan! Painu sinä mörönkutale vaikka Kitteelle!
Siitä lähtien on kaupungin kaduilla liikkunut villi huhu suttuisesta mutta oletettavasti vaarattomasta naisoletetusta, joka läpsii itseään poskelle ja väittää painovoimaterapiaa humpuukiksi.LOPPU.
No ei kun oikeasti:
Minä olen Suvi-Tuuli ’Susu’ Reittu, noin 39-vuotias joensuulainen kulttuuriduunari, kuvataiteilija ja pienen tytön äiti.
Ennen SUTTUA minulla oli hetken aikaa pieni ja yritykseksi jäänyt kulttuurialan yritys. Sen toiminta kaatui pääasiassa siksi, koska en arvostanut itseäni ja työpanostani tarpeeksi. Koin, että koska korkeakouluopintoni ovat toistuvasti jääneet kesken, ei minulle ole sellaista ammattilaisstatusta että voisin hinnoitella työni edes välttävälle tasolle. Saati sitten että kehtaisin kutsua itseäni ammattilaistaiteilijaksi ilman heittomerkkejä.
Vaati lopulta suuren elämänkriisin jotta tajusin, ettei luovuutta voi opiskella. Tajusin että totta tosiaan, minä olen pienestä asti ollut lahjakas luomaan taidetta, ja nyt olen pääosin itseoppinut kuvataiteen ja graafisen suunnittelun ammattilainen.
Ja olen helkkarin taitava siinä mitä teen!
SUTTU syntyi siis ajatuksesta, että huonot asiat voi kääntää hyviksi ja heikkoudet vahvuuksiksi.
Huono itsetunto kääntyykin huumorin ja itseironian kautta voimavaraksi!
Anteeksipyytelevästä asenteesta ja yrityksestä miellyttää kaikkia minä ammennan positiivista, miltei agressiivista voimaa.
”Meitsi tekee vain tämmösiä suttuja…mutta ne on perkule maailman parhaita suttuja!”
Nyt olen tässä. Tuoreena kevytyrittäjänä, innokkaana kuin koulupoika kesäkuussa, aivomollukat niin täynnä uusia ideoita että ihan kikatuttaa!