Kotimörkö

”Suvi-Tuuli Reitun ensimmäisen lastenkirjan aihe ei ole helpoimmasta päästä. Reitun itse kirjoittama ja kuvittama pieni selviytymistarina käsittelee lasten laiminlyöntiä, vanhempien masennuksen tai riippuvuuden aiheuttamaa turvattomuuden tunnetta. Hankalaa aihetta kuvataan lapsen näkökulmasta suvereenisti, vailla säälin, lässyttelyn tai tätimäisen neuvonnan tuulahdusta.

Kirjan päähenkilönä on pieni nelivuotias pupunkorvainen poika, jonka kotona asuu mölyävä ja pahansisuinen mörkö, nelisilmäinen ja kahdeksanraajainen aikuisikään ehtinyt möllikkä. Pupun turvana on vahva isosisko, taikamainen Rusina. Sänkynalus on turvapaikka, jonne pikkupupu Rusinan kanssa usein majoittuu.

Kieli on samaan aikaan kevyt mutta tunteita herättävä. Sanoja sidotaan pareiksi alkutavuja ja vokaaliyhdistelmiä käyttelemällä. Vessassa löyhkää öllöltä mörönpyllyltä, leluja on paljon, Luttana-koira ja leekoja nyt ainakin

Ööt, yyt, äät ja ärrät toistuvat ja luovat kieleen leikinomaisen mutta samalla tarkoituksenmukaisen painostavan tunnelman. Mörkö puskee läpi sanojen välistä, kirjain kerrallaan.

Kuvitus on selkeälinjainen ja graafinen, yksityiskohtia on sopivasti. Asettelu on onnistunutta ja perspektiivi vaihtelee tyylikkäästi tekstin sisältöä seuraillen.

Reittu kuvaa herkän älykkäästi lapsen turvattomuuden, pelon ja yksinjäämisen tunteita. Teos ei opeta, saarnaa tai demonisoi. Tunnekuvauksen kautta se tuo isojen ihmisten ongelmat lapsen todellisuuteen ja osoittaa hellästi tien kohti ratkaisua.

Keskustelun avaajaksikin kirjasta olisi, jos mielenterveysongelmista tai riippuvuuksista aiheutuvista harmeista on muutoin hankala puhua. Ja onhan niistä. Siksi on Kotimörön kaltaista kirjallisuutta, valmiita sanoja ja kuvia omien tunteiden tueksi.”